Viikot 8-13

Pahoittelen luvattoman matalaa kirjoittelutaajuuttani. Olen todennut, että vaihtoblogiin kirjoittamisen mielekkyys noudattaa likimain kuvan 1 mukaista käyttäytymistä ajan funktiona. Optimaalisen kuulumisien määrän piikki sijoittunee noin viikon, kahden päähän edellisestä kirjoituksesta.

Kuva 1: Blogikirjoittamisen mielekkyys ajan funktiona.

Nyt kun on saatu päivän tiedeannos hoidettua, siirrytäänpä hieman arkipäiväisemmän empirismin pariin. 

Opiskelu rullaa melko mallikkaasti ja aina sitä tehokkaammin, mitä lähemmäksi deadlinet ja tentit tulevat. Aiheet ovat kiinnostavia ja toisin kuin aiemmassa kirjoituksessani uumoilin, kurssit ovat myös sisällöltään haastavia ja suhteellisen korkeatasoisia. Lähes kaikki opettajat ovat myös pedagogisesti päteviä ja yhtä tapausta lukuunottamatta myös prujut ja luentokalvot ovat hyvin tehtyjä.

Lokakuu oli matkailun ja hyvän ruoan kuukausi, sillä sen aikana tuli nähtyä Pariisi, Marseille ja Monaco suomalaisseurassa sekä esiteltyä Lyonia parillekin eri vieraalle. Tässäpä muutama kuva näiltä reissuilta:

Paras Crème brulée tähän mennessä (Lyon)

Linnoitussaaria Marseillen edustalla

Öinen Marseille

Riamukaari (Pariisi)

Great Balls of Steel (Pariisi)

Sain vajaa pari viikkoa sitten lopulta kuntosalille pääsyyn tarvittavan urheilulisenssin ja muutaman kerran olen jo ehtinyt käydä kehoa rankaisemassa (ja toteamassa pitkän treenaustauon vaikutukset). Liityin myös paikalliseen biljardikerhoon ja käynkin melkein joka lounastunnilla pökkimässä puukepillä fenolihartsipalloja. Natiivien ranskalaisten kanssa sosialisointi ei ole yhtä helppoa, kuin muiden vaihtareiden, mutta muutaman meidän vuosikurssin ranskalaisen kanssa on tullut tutustuttua (ja tietysti biljardikerhon tyyppien kanssa).


Muuten elämä täällä rullaa mukavasti ja monenlaista tekemistä (opiskelun välttämiseksi) on keksitty. Yksi positiivinen yllätys ovat paikalliset oluet, mutta myös belgialaiset oluet, joita täällä jostain syystä on erittäin hyvä valikoima. Niitä on parin oluenystäväkaverin kanssa tullut maisteltua silloin tällöin. Leffaankin täällä pääsee suomalaishintoihin verrattuna puoli-ilmaiseksi. Niin ja olihan täällä vielä halpa ja tasokas opiskelijoiden järjestämä jazzfestivaalikin.

Kuten alussa sanoin, liikaa on ehtinyt tapahtua, jotta kaiken jaksaisi kertoa, mutta tässä oli kai ne tärkeimmät. Sanoisin "ensi viikkoon", jos en tietäisi valehtelevani. À bientôt!

Viikot 5, 6 ja 7

Hups! Meinasin jo tyystin unohtaa, että lupasin kirjoitella tänne joka viikko. No, parempi myöhään, kuin ei milloinkaan ja mitä näitä tyhjänpäiväisiä sananlaskuja nyt onkaan. No, eipähän ainakaan tarvitse keksiä asiaa tyhjästä!


Kurssien aikatauluista johtuen "jouduin" viettämään Summer Schoolin jälkeen pari viikkoa lomaa. Vapaapäivät ovat muuten mukavia, mutta kaksi viikkoa ilman mitään järkevää tekemistä alkaa jo tylsistyttää. Matkustelu olisi ollut yksi vaihtoehto, mutta koska suurella osalla kavereistani oli jo ainakin muutamia luentoja, ei siitäkään olisi oikein tullut mitään. Aivan kotona nyhjöttämiseksi ei pariviikkoinen sentään mennyt, sillä tuli mm. tutustuttua paikalliseen taidemuseoon, Musée des Beaux-Arts:iin, käytyä pelaamassa ylihinnoiteltua biljardia, tutustuttua pariin paikalliseen kebab-ravintolaan, kierreltyä kaupunkia ympäriinsä ja tutustuttua paikalliseen yökerhokulttuuriin Erasmus-bileiden merkeissä. Lyonin kuuluisaan kulinarismiin tekisi myös mieleni tutustua, muttei opiskelijabudjetilla kunnon ravintoloissa kovin usein syödä... Alla vähän kuvia museosta.

Siis jos joku ei vielä tiennyt, niin Vapaudenpatsashan suunniteltiin Ranskassa

Kertokaa mulle, mitä tässä lukee

Antiikin Rooman aikaisia juttuja (kai)

Materiaalin valinta 3 op

Keskiaikaisia juttuja

Tekemisen puutteen ja levottomien sormieni vuoksi päätin lopulta tilata "t-kaupasta" itselleni jotakin soitettavaa. Halpa, mutta asiansa ajava digipiano/masterkiippari sai siis puoleksi vuodeksi uuden kodin.

Köyhän miehen kotistudio

Luennot alkoivat lopulta tämän viikon maanantaina ja yllätyin positiivisesti, sillä luennoitsijat puhuivat hyvin selkeää ranskaa ja lisäksi suhteellisen hitaasti, joten pysyin yllättävän hyvin kärryillä heidän höpöttelyistään. Yhdellä kursseista opetuskieli olikin yllättäen englanti, vaikka kurssin nimi olikin ilmoitettu ranskaksi. Luennoitsijan huvittavan vahva aksentti ja kirjoitusvihre kurssin prujun otsikossa palautti kuitenkin mieleen sen, ettei täällä englannin osaaminen ole ihan samalla tasolla, kuin Suomessa :) Kursseihin liittyy näköjään myös ryhmätöitä, joten natiivien ranskalaisten kanssa keskustelulta ei voi (onneksi) välttyä!

Prujuista puheen ollen, luentokalvot/prujut jaetaan täällä käteen luennoilla, joten TTY:ltä tutusta parisataasivuisten prujujen tulostusruuhkasta ei tarvitse huolehtia. Luentojen ja kurssien sisältö on minulle suurelta osin tuttua huttua, sillä täällä erikoistutaan tiettyyn materiaaliryhmään vasta viidentenä vuonna, mutta haastetta varmasti riittää, sillä pelkästään termistön opetteleminen ranskaksi on melkoinen homma.

Otin, tai oikeammin aion ottaa, yhden kurssin nk. master-ohjelmasta, joka tarkoittaa paikallisen systeemin mukaista insinööritutkintoa täydentäviä opintoja. Tavallaan tuntuu, että insinööritutkinto on täällä oman alan erityisosaamisen kannalta heikompi kuin Suomessa, mutta yleistietämys insinööritieteistä ja luonnontieteistä on ehkä laajempi.

Myös liikunta-asiat selvisivät viimein, ja tästä lähtien pelaan siis joka tiistai kaksi tuntia ohjattua sulista. Hain myös lisenssin kuntosalin käyttöön, mutta se ei ikävä kyllä ole auki viikonloppuisin ja arkisinkin vain iltaisin tunnin-pari, mutta parempi sekin, kuin ei mitään.

Aika kuluu nopeasti. Syysloman reissut ovat jo suunnittelun alla ja kohta voisi varata jo lentoja Suomeen jouluksi. Kuten TTY:lläkin on tullut huomattua, vaihtarit pyörivät monesti vaihtariporukoissaan ja kontakti natiiveihin opiskelijoihin jää monella melko vähäiseksi. Muutamaan paikallisen opiskelijaan on tullut tutustuttua. Löysin jopa erään tyypin, joka oli oppinut vallan hyvin suomea vuoden kestäneen vaihto-opiskelunsa aikana Otaniemessä. Kielen kehityksessä auttaa varmasti myös ensi viikolla alkava kielitandem-kurssi, josta lisää ehkä myöhäisemmissä blogailuissani. 

Loppukevennykseksi etana.

Ensi viikkoon!

Viikko 4

Neljäs vaihtoviikko saatiin päätökseen ja kotiutumisen tasosta kertonee jotain se, että blogin kirjoittaminen unohtui maanantaille. Tässä kuitenkin vähän mietteitä ja kuulumisia:

Viime viikolla saatiin päätökseen ranskan intensiivikurssi, joka oli kaikin puolin antoisa kokemus. Tentin jälkeen pidimme kurssin päätteeksi piknikin koko kurssin kanssa (ml. opettaja) juustoja, viinejä ja kroissantteja maistellen ja katsoimme hyvinkin relevantin elokuvan "L'Auberge Espagnole". Subjunktiivien sun muiden lisäksi kurssilla tuli opittua jonkin verran myös aivan perussanastoa, joka Suomessa oli kielikursseilla jäänyt oppimatta tai oli jo ehtinyt unohtua. Nyt pitäisi vain pyrkiä käyttämään kieltä mahdollisimman paljon. Lukuvuoden aikana voi myös käydä käsittääkseni neljän nopan verran ranskaa, joten tiedä häntä, vaikka nykäisisin kielen sivuainepaketin kasaan Tampereelle palatessani.

Tällä viikolla materiaalitekniikan maisterivaiheen opiskelijoille ei ole tiedossa yhtikäs mitään ohjelmaa, joten pidän todennäköisesti turistimoodin päällä ja tutustun kaupunkiin kaveriporukalla. Ensi maanantaina on vuorossa laitosjohtajan infotilaisuus vaihto-opiskelijoille, jolloin pääsemme myös valitsemaan kurssit ja meille kerrotaan lisää käytännön asioista.

Kosketusta ranskalaiselle järjestelmälle tyypilliseen byrokratiaan on saatu toimistoissa asioidessa ihan kiitettävästi. Tiedonkulku toimistojen välillä ei toimi, paperityötä on paljon ja laskut maksetaan shekeillä. Muutenkin INSA vaikuttaa monessa mielessä enemmän koululta kuin yliopistolta ainakin TTY:hyn verrattuna. Mutta! Ruokalajärjestelmä näyttää alkavan toimia, sillä lounasta ei tarvinut enää tänään jonottaa edes puolta tuntia! 

Tässä vielä pari kuvaa lukutaidottomille tai kielivammaisille:

Le Gros Caillou - Croix-Roussen tunnelin tekijöiden peräänantamatomuuden tunnusmerkki (tai jotain sellaista)

Michael on selvästikin rauhanmiehiä

Niin ja tosiaan, sain uuden puhelinliittymän, joten jatkossa minut saa parhaiten kiinni numerosta +33695953658. Jostain syystä pohjoismaista lähetetyt tekstiviestit eivät tule perille, joten ei kannata ihmetellä, jos en vastaa tekstariisi! 

À plus!

Viikko 3

Syksy on saapunut Lyoniin.

Viime viikon rantalomakelit ovat vaihtuneet viileänkosteaan syyssäähän. Kesäkoulun ohjatut tapahtumat ovat ohi, kukin on saanut pysyvän asuntonsa ja kaveriporukat alkavat pikkuhiljaa muodostua.  Kolmas viikko on lopuillaan ja minä yritän parhaani mukaan keksiä tekstiä tähän näin.

Kolmen viikon vieroitusoireet alkavat jo näkyä: sormeni naputtavat pöydänpintaa hermostuneesti. Löysin vanhastakaupungista musiikkiliikkeen, joka vuokraa soittimia järkevään hintaan. Mikäli myös "Piano numerique" liikenee puoleksi vuodeksi, niin luokkatoverien hermot säästynevät liiemmalta naputukselta. Myös yliopistolla on huhupuheiden mukaan pianoita, joita saa varata käyttöönsä.

Kuten sanottu, pääsin tällä viikolla omaan yksiöön. Kuusitoista neliömetriä omassa käytössä omalla WC:llä ja suihkulla on jo melkoista luksusta, mutta en silti välttämättä haluaisi maksaa siitä 445 euroa kuukaudessa. Pienen alkuhämmingin jälkeen sain kämppääni myös sähkövirtaa ja paikallinen supermarket myi mielellään jääkaapillisen ruokaa. Aivan julmetun ihanaa oli, kun sain perjantaina käyttööni Inarin viimekeväiset talouskamppeet, joita hänen silloinen kämppiksensä oli täällä minua varten säilyttänyt, eikä minun tarvinut lähteä itse ostelemaan kippoja, kuppeja ja kapustoja puolta vuotta varten!

Tällä viikolla hoidettiin myös muita käytännön asioita, kuten ateriapakettien valinta ja virallinen yliopistoon ilmoittautuminen. Byrokratian kiemuroiden vuoksi opiskelijakortin saanti jäi tosin ensi viikkoon. Ruoka täällä on Juvenesta huonompaa ja kalliimpaa, mutta silti ihan syötävää, joten aion vastedeskin syödä lounaan koululla, mutta päivän muut ruoat teen kyllä itse.

Kävimme kieliryhmän kanssa myös tutustumassa jälleen yhteen Lyonin ylpeyksistä, Lumiéré -instituuttiin. Lyonissa asuneet Lumiérén veljekset, Auguste ja Louis, tunnetaan elokuvan isinä ja heidän isänsä hulppea kotitalo toimii nykyään museona.

Se kuuluisa "ensimmäinen" videokamera. Kuva on yhtä tärähtänyt kuin ottajansa.

Ensimmäinen elokuvamainos (huomaa: ei elokuvan nimeä)

Yo dawg, we heard u like houses, so we put...

Eilen kävimme hakemassa parin kaverin kanssa julkisen liikenteen kuukausikortin, johon saa ladata myös Vélo'v -polkupyörien vuokrausmahdollisuuden. Vélo'v -pisteitä vaikuttaa olevan kiitettävän tiheässä.

Tästä niitä vuokrataan

Nyt kun ratikalla, metrolla ja bussilla saa ajaa niin paljon kuin sielu sietää, päätimme lähteä tutustumaan kaupunginosaan nimeltään "Confluence", jonka eteläpäässä Rhône ja Saone yhtyvät. Kaupunginosa eroaa muista aiemmin näkemistäni Lyonin kaupunginosista siinä mielessä, että siellä on paljon uusia, tällä vuosituhannella rakennettuja myymälä- ja asuinrakennuksia, joista suurin on erikoisliikkeitä pursuava Confluence-kauppakeskus. Toinen merkittävä rakennus on La Sucrière, vanha sokeritehdas, joka toimii nykyään nykytaiteen museona.

Kenno poikineen!

Reikä seinässä

La Sucrière

Siinäpä kai tärkeimmät. Torstaina oli Erasmus-bileet, mutta vanha ei jaksanut mennä etkoja pidemmälle. Perjantaina oli kampusbaarissa Summer Schoolin päättäjäiset, joissa meno oli huikea! Kirjoittelen lisää ensi viikolla! À plus!

Viikko 2

Toinen viikko Villeurbannessa vierähti ja lienee aika pienen tilannekatsauksen. 

Ranskan kielen tuntien lisäksi viikkoon on mahtunut monenlaista näkemistä ja tekemistä. Positiivista on myös se, että myös nuo ensin mainitut ovat perin hauskoja. Alkuviikosta jalkauduimme kieliryhmän kanssa tutustumaan pienryhmissä eri kaupunginosiin ja haastattelimme paikallisia ammatinharjoittajia saadaksemme paremman kuvan kaupungista ja sen asukkaista. Lisäksi perjantaina vietimme aamupäivän tutustuen Lyonin vanhaankaupunkiin opettajan laatiman kysymysläystäkkeen mukaisesti. Alla on muutama kuva paikoista, joihin brasilialais-kiinalais-suomalainen joukkueemme eksyi (tahallaan tai tahattomasti).

Un vieux lion dans Vieux-Lyon

Ranskalaista herrasmiestä janottaa (kuvassa sattumalta myös Léon ja Maria)

"Härän katu" ja itse härkä

Näiden alta löytyi salakäytävä (!)

Portaita portaiden jälkeen... Niitä vanhassakaupungissa riittää!

Aasialaista kansanmusiikkia Saint-Jean-Baptisten katedraalin kuistilla

"Mur des lyonnaises" (klikkaa kuvaa, niin näät tarkempana)

Turha sitä on höpistä, joten lisää kuvia kehiin. Näissä kuvissa ollaan keskiaikaisessa linnakylässä Perougen kaupungissa. 

Linna(ke)kylää

Ajan hammas puree muurien kalkkikiveä.

Vaikka siltä saattaa näyttää, kämppikseni ei ole mikään "puunhalaaja"

Vanha oliiviöljyprässi, veikkaisin.

Paikallinen erikoisuus, sokerikakku/-korppu, "galette". Ei mitään erikoista.

Ja sitten vielä vähän läheisen puiston (Parc Tête d'Or) antia tältä sunnuntailta. Kasvitieteellisen puutarhan ja eläintarhan lisäksi puistossa on pätevät lenkkipolut. Ja kaikki on ilmaista! Eläinten valokuvauksesta teki haastavaa ensinnäkin se, ettei osa niistä ollut esillä ja toisaalta se, että esillä olevista suurin osa oli lasikopeissa... Mutta jotain filmille silti jäi.

Kroko-gaattoreita möllöttelemässä

Aukko isolleen ja silleen

Kukkia on helppo kuvata, koska ne pysyvät paikoillaan.

Klikkailepa jälleen, niin näkyy isompana

Kaktuksia (harmillisesti ei kukintoaikaan...)

Palmujen varjossa

Jeejee

Kirahvit vain pyllistelivät meille

jatkuu ensi viikolla...

Paikkoja, porukkaa ja patonkia.

Ensimmäinen (vajaa) viikko Lyonissa alkaa olla taputeltu ja olisi varmaankin aika tehdä aiheesta pieni referaatti.

Arkipäivät täällä INSA:n kampuksella rakentuvat melko pitkälti ruoka-aikojen ympärille, sillä opiskelija-ravintolasta saa aamupalan, lounaan ja päivällisen. Ruoka-ajat ovat hieman Suomen vastaavista poikkeavat, sillä esimerkiksi lounasta saa vasta klo 12 alkaen ja päivällistäkin vasta kuuden jälkeen. Luentoja kesäkoulun aikana on aamulla 9-12 ja iltapäivisin 13:30-15:00. Kesäkoulu kestää kolmisen viikkoa, minkä jälkeen alkaa paikallisten uusien opiskelijoiden orientaatioviikko. Varsinaiset aineopinnot alkavat käsittääkseni vasta 17.9.

 

Loistelias keittiömme

Lukaali

Keskiviikko:
Keskiviikko meni lähinnä kampukseen tutustuessa ja enemmän tai vähemmän liikunnallisissa aktiviteeteissä. Beachvolley-kenttä oli kovassa käytössä ja ruotsalaisten vaihtarien (Kungliga Tekniska Högskolan) kanssa pelasimme erästä hyvin tuttua peliä: “Petanque finlandaise, Mollky”. Iltaohjelmaakin oli: Paikallinen ylioppilaskunta järjesti omassa kahvila-baarissaan, K-Fet:ssä, pöytäfutisturnauksen, jonka tosin kielimuurin takia missasin. K-Fet vaikutti kivalta paikalta ja bissekin oli järkevissä hinnoissa.

Biitsi on baras

Torstai:

Torstaiaamuna koitti kohtalon hetki, nimittäin oli vuorossa kielikoe! Koe sinänsä meni melko hyvin ja jäinkin innolla odottelemaan, mihin tasoryhmään joutuisin. Iltapäivä oli vapaata, joten päätimme lähteä Kämppis-Timon kanssa hoitamaan käytännön asioita, ja kävimme paikallisessa kv-toimistossa tekemässä paperihommia, supermarketissa ruokaostoksilla ja teimme pankkitilit. Illallakin oli jotain ohjelmaa, kuten aina, mutta en nyt muista mitä.

Ranskalaisia täytyy näköjään oikein käskeä...

Paikallinen obeliski

Perjantai:

Kielikurssi alkoi, jee! Pääsin ryhmään, jonka taso on jotain B1 ja B2:n välillä, opettaja vaikuttaa hyvältä, eikä ryhmässäkään ole valittamista. Oppimista ei voi estää! Kielikurssien jälkeen lähdimme käymään Part-Dieu:n kauppakeskuksessa ostelemassa kaikkia, mitä ei muistanut Suomesta ottaa mukaan ja muuta tärkeätä, kuten ruokailuvälineitä, sillä opiskelijaravintolat eivät ole avoinna sunnuntaisin. Illalla oli vuorossa Lyon by Night, eli nopea sightseeing-kierros kaupungilla. Hienoo oli!

Tourist mode activated

Paikallinen parturikoulu. Pitäiskö vaihtaa alaa?

Piskuinen Eiffelin tornin korvike

Lauantai:

Lauantaina teimme retken Annecyyn, kauniiseen pikkukaupunkiin vuorien keskellä. Kävimme veden kaivertamassa kalkkiviluolassa ja olimme parhaimmillaan jopa 90 metriä maan alla. Myöhemmin vesi oli vaihtanut reittiä, jolloin syntyi vesiputous.

Vesiputous

Tarkoituksena oli lähteä vuorille pienelle patikkaretkelle, mutta vuoristotiet olivat bussille liian kapeita, joten suuntasimme pitkällisen vekslaamisen jälkeen itse Annecyn keskustaan ja rannalle pulikoimaan. Sellainen kuva jäi tästä kaupungista, että pakko tulla käymään toistekin. Valokuvat eivät tee näkymille oikeutta, mutta tässä silti muutama:

Annecynjärvi ja vuoria

Annecyä edelleen. Vesi on täälläpäin jostain syystä turkoosia.

Vesikatuja "Ranskan venetsiassa"

Illalla kampuksella suunnitelmat keskustanreissusta olivat suuret, mutta lopulta jäin saksalaisten kanssa hengaamaan ja lauleskelemaan akkarin säestyksellä paikalliselle “etunurtsille”. Meininki on avoin ja rento – ihmisiin on helppo tutustua, koska kaikki vaihtarit ovat jokseenkin samalla viivalla. Kaikkia kieliä täällä kuulee sekaisin joka päivä, eikä useinkaan eniten ranskaa. Espanjaa kuuluu joka paikassa sen puhujien rohkeasta äänenkäytöstä johtuen. Kiinalaisia on selvästi eniten ja saksalaisia myös paljon.

Sunnuntai:
Tänään kävimme uimassa läheisessä järvessä (Rhônen sivuhaara) ja takaisin tullessa törmäsimme yhteen suomalaiseen, joka opiskelee Université Lyon 1 :ssä.

Jatkoa seuraa...