Joko saa kirjoittaa?
 
Tänään roudasin suurimman osan omaisuudesta sukulaisteni nurkkiin puoleksi vuodeksi pölyyntymään, ja voi ihme, miten paljon kaikkea roinaa onkin jo ehtinyt kertyä! Enon sohvalla maatessani ajatukset vaihtuivat pitkästä aikaa kaikesta käytännön säätämisestä itse matkaan (heti sen jälkeen, kun olin lopettanut partaannaureskelun shufflena tikittäneille kelloille) ja mietin, että tästähän tulee vielä hauska reissu. Posiitivisuuden puuska tosin johtui todennäköisesti siitä, että olin juuri syönyt...

Kuorma #2 kohti Jämsän metropolia

Huomenna on tosiaan viimeinen päivä Suomessa noin puoleen vuoteen ja fiilis on kieltämättä haikea jo nyt. Tänne jää valtavasti hyviä ystäviä ja loistotyyppejä. Toivottavasti tulevan puolen vuoden aikana tulee tutustuttua yhtä mainioihin tyyppeihin! En osaa odottaa matkalta kovinkaan paljoa, sillä en ole ennen matkustellut juuri Pietaria pidemmälle. Tässä vaiheessa tärkeintä lienee asennoitua oikein ja ottaa avoimin mielin vastaan kaikki, mitä matka eteen tuo!

Tämä kesä on ollut kerrassaan mahtava. Paljon hyviä keikkoja, uusia kavereita ja tuttavuuksia, hauskoja iltoja hyvässä seurassa, mahtava työporukka...  Kiitos tästä kaikille!