Viikot 5, 6 ja 7

Hups! Meinasin jo tyystin unohtaa, että lupasin kirjoitella tänne joka viikko. No, parempi myöhään, kuin ei milloinkaan ja mitä näitä tyhjänpäiväisiä sananlaskuja nyt onkaan. No, eipähän ainakaan tarvitse keksiä asiaa tyhjästä!


Kurssien aikatauluista johtuen "jouduin" viettämään Summer Schoolin jälkeen pari viikkoa lomaa. Vapaapäivät ovat muuten mukavia, mutta kaksi viikkoa ilman mitään järkevää tekemistä alkaa jo tylsistyttää. Matkustelu olisi ollut yksi vaihtoehto, mutta koska suurella osalla kavereistani oli jo ainakin muutamia luentoja, ei siitäkään olisi oikein tullut mitään. Aivan kotona nyhjöttämiseksi ei pariviikkoinen sentään mennyt, sillä tuli mm. tutustuttua paikalliseen taidemuseoon, Musée des Beaux-Arts:iin, käytyä pelaamassa ylihinnoiteltua biljardia, tutustuttua pariin paikalliseen kebab-ravintolaan, kierreltyä kaupunkia ympäriinsä ja tutustuttua paikalliseen yökerhokulttuuriin Erasmus-bileiden merkeissä. Lyonin kuuluisaan kulinarismiin tekisi myös mieleni tutustua, muttei opiskelijabudjetilla kunnon ravintoloissa kovin usein syödä... Alla vähän kuvia museosta.

Siis jos joku ei vielä tiennyt, niin Vapaudenpatsashan suunniteltiin Ranskassa

Kertokaa mulle, mitä tässä lukee

Antiikin Rooman aikaisia juttuja (kai)

Materiaalin valinta 3 op

Keskiaikaisia juttuja

Tekemisen puutteen ja levottomien sormieni vuoksi päätin lopulta tilata "t-kaupasta" itselleni jotakin soitettavaa. Halpa, mutta asiansa ajava digipiano/masterkiippari sai siis puoleksi vuodeksi uuden kodin.

Köyhän miehen kotistudio

Luennot alkoivat lopulta tämän viikon maanantaina ja yllätyin positiivisesti, sillä luennoitsijat puhuivat hyvin selkeää ranskaa ja lisäksi suhteellisen hitaasti, joten pysyin yllättävän hyvin kärryillä heidän höpöttelyistään. Yhdellä kursseista opetuskieli olikin yllättäen englanti, vaikka kurssin nimi olikin ilmoitettu ranskaksi. Luennoitsijan huvittavan vahva aksentti ja kirjoitusvihre kurssin prujun otsikossa palautti kuitenkin mieleen sen, ettei täällä englannin osaaminen ole ihan samalla tasolla, kuin Suomessa :) Kursseihin liittyy näköjään myös ryhmätöitä, joten natiivien ranskalaisten kanssa keskustelulta ei voi (onneksi) välttyä!

Prujuista puheen ollen, luentokalvot/prujut jaetaan täällä käteen luennoilla, joten TTY:ltä tutusta parisataasivuisten prujujen tulostusruuhkasta ei tarvitse huolehtia. Luentojen ja kurssien sisältö on minulle suurelta osin tuttua huttua, sillä täällä erikoistutaan tiettyyn materiaaliryhmään vasta viidentenä vuonna, mutta haastetta varmasti riittää, sillä pelkästään termistön opetteleminen ranskaksi on melkoinen homma.

Otin, tai oikeammin aion ottaa, yhden kurssin nk. master-ohjelmasta, joka tarkoittaa paikallisen systeemin mukaista insinööritutkintoa täydentäviä opintoja. Tavallaan tuntuu, että insinööritutkinto on täällä oman alan erityisosaamisen kannalta heikompi kuin Suomessa, mutta yleistietämys insinööritieteistä ja luonnontieteistä on ehkä laajempi.

Myös liikunta-asiat selvisivät viimein, ja tästä lähtien pelaan siis joka tiistai kaksi tuntia ohjattua sulista. Hain myös lisenssin kuntosalin käyttöön, mutta se ei ikävä kyllä ole auki viikonloppuisin ja arkisinkin vain iltaisin tunnin-pari, mutta parempi sekin, kuin ei mitään.

Aika kuluu nopeasti. Syysloman reissut ovat jo suunnittelun alla ja kohta voisi varata jo lentoja Suomeen jouluksi. Kuten TTY:lläkin on tullut huomattua, vaihtarit pyörivät monesti vaihtariporukoissaan ja kontakti natiiveihin opiskelijoihin jää monella melko vähäiseksi. Muutamaan paikallisen opiskelijaan on tullut tutustuttua. Löysin jopa erään tyypin, joka oli oppinut vallan hyvin suomea vuoden kestäneen vaihto-opiskelunsa aikana Otaniemessä. Kielen kehityksessä auttaa varmasti myös ensi viikolla alkava kielitandem-kurssi, josta lisää ehkä myöhäisemmissä blogailuissani. 

Loppukevennykseksi etana.

Ensi viikkoon!

Viikko 4

Neljäs vaihtoviikko saatiin päätökseen ja kotiutumisen tasosta kertonee jotain se, että blogin kirjoittaminen unohtui maanantaille. Tässä kuitenkin vähän mietteitä ja kuulumisia:

Viime viikolla saatiin päätökseen ranskan intensiivikurssi, joka oli kaikin puolin antoisa kokemus. Tentin jälkeen pidimme kurssin päätteeksi piknikin koko kurssin kanssa (ml. opettaja) juustoja, viinejä ja kroissantteja maistellen ja katsoimme hyvinkin relevantin elokuvan "L'Auberge Espagnole". Subjunktiivien sun muiden lisäksi kurssilla tuli opittua jonkin verran myös aivan perussanastoa, joka Suomessa oli kielikursseilla jäänyt oppimatta tai oli jo ehtinyt unohtua. Nyt pitäisi vain pyrkiä käyttämään kieltä mahdollisimman paljon. Lukuvuoden aikana voi myös käydä käsittääkseni neljän nopan verran ranskaa, joten tiedä häntä, vaikka nykäisisin kielen sivuainepaketin kasaan Tampereelle palatessani.

Tällä viikolla materiaalitekniikan maisterivaiheen opiskelijoille ei ole tiedossa yhtikäs mitään ohjelmaa, joten pidän todennäköisesti turistimoodin päällä ja tutustun kaupunkiin kaveriporukalla. Ensi maanantaina on vuorossa laitosjohtajan infotilaisuus vaihto-opiskelijoille, jolloin pääsemme myös valitsemaan kurssit ja meille kerrotaan lisää käytännön asioista.

Kosketusta ranskalaiselle järjestelmälle tyypilliseen byrokratiaan on saatu toimistoissa asioidessa ihan kiitettävästi. Tiedonkulku toimistojen välillä ei toimi, paperityötä on paljon ja laskut maksetaan shekeillä. Muutenkin INSA vaikuttaa monessa mielessä enemmän koululta kuin yliopistolta ainakin TTY:hyn verrattuna. Mutta! Ruokalajärjestelmä näyttää alkavan toimia, sillä lounasta ei tarvinut enää tänään jonottaa edes puolta tuntia! 

Tässä vielä pari kuvaa lukutaidottomille tai kielivammaisille:

Le Gros Caillou - Croix-Roussen tunnelin tekijöiden peräänantamatomuuden tunnusmerkki (tai jotain sellaista)

Michael on selvästikin rauhanmiehiä

Niin ja tosiaan, sain uuden puhelinliittymän, joten jatkossa minut saa parhaiten kiinni numerosta +33695953658. Jostain syystä pohjoismaista lähetetyt tekstiviestit eivät tule perille, joten ei kannata ihmetellä, jos en vastaa tekstariisi! 

À plus!

Viikko 3

Syksy on saapunut Lyoniin.

Viime viikon rantalomakelit ovat vaihtuneet viileänkosteaan syyssäähän. Kesäkoulun ohjatut tapahtumat ovat ohi, kukin on saanut pysyvän asuntonsa ja kaveriporukat alkavat pikkuhiljaa muodostua.  Kolmas viikko on lopuillaan ja minä yritän parhaani mukaan keksiä tekstiä tähän näin.

Kolmen viikon vieroitusoireet alkavat jo näkyä: sormeni naputtavat pöydänpintaa hermostuneesti. Löysin vanhastakaupungista musiikkiliikkeen, joka vuokraa soittimia järkevään hintaan. Mikäli myös "Piano numerique" liikenee puoleksi vuodeksi, niin luokkatoverien hermot säästynevät liiemmalta naputukselta. Myös yliopistolla on huhupuheiden mukaan pianoita, joita saa varata käyttöönsä.

Kuten sanottu, pääsin tällä viikolla omaan yksiöön. Kuusitoista neliömetriä omassa käytössä omalla WC:llä ja suihkulla on jo melkoista luksusta, mutta en silti välttämättä haluaisi maksaa siitä 445 euroa kuukaudessa. Pienen alkuhämmingin jälkeen sain kämppääni myös sähkövirtaa ja paikallinen supermarket myi mielellään jääkaapillisen ruokaa. Aivan julmetun ihanaa oli, kun sain perjantaina käyttööni Inarin viimekeväiset talouskamppeet, joita hänen silloinen kämppiksensä oli täällä minua varten säilyttänyt, eikä minun tarvinut lähteä itse ostelemaan kippoja, kuppeja ja kapustoja puolta vuotta varten!

Tällä viikolla hoidettiin myös muita käytännön asioita, kuten ateriapakettien valinta ja virallinen yliopistoon ilmoittautuminen. Byrokratian kiemuroiden vuoksi opiskelijakortin saanti jäi tosin ensi viikkoon. Ruoka täällä on Juvenesta huonompaa ja kalliimpaa, mutta silti ihan syötävää, joten aion vastedeskin syödä lounaan koululla, mutta päivän muut ruoat teen kyllä itse.

Kävimme kieliryhmän kanssa myös tutustumassa jälleen yhteen Lyonin ylpeyksistä, Lumiéré -instituuttiin. Lyonissa asuneet Lumiérén veljekset, Auguste ja Louis, tunnetaan elokuvan isinä ja heidän isänsä hulppea kotitalo toimii nykyään museona.

Se kuuluisa "ensimmäinen" videokamera. Kuva on yhtä tärähtänyt kuin ottajansa.

Ensimmäinen elokuvamainos (huomaa: ei elokuvan nimeä)

Yo dawg, we heard u like houses, so we put...

Eilen kävimme hakemassa parin kaverin kanssa julkisen liikenteen kuukausikortin, johon saa ladata myös Vélo'v -polkupyörien vuokrausmahdollisuuden. Vélo'v -pisteitä vaikuttaa olevan kiitettävän tiheässä.

Tästä niitä vuokrataan

Nyt kun ratikalla, metrolla ja bussilla saa ajaa niin paljon kuin sielu sietää, päätimme lähteä tutustumaan kaupunginosaan nimeltään "Confluence", jonka eteläpäässä Rhône ja Saone yhtyvät. Kaupunginosa eroaa muista aiemmin näkemistäni Lyonin kaupunginosista siinä mielessä, että siellä on paljon uusia, tällä vuosituhannella rakennettuja myymälä- ja asuinrakennuksia, joista suurin on erikoisliikkeitä pursuava Confluence-kauppakeskus. Toinen merkittävä rakennus on La Sucrière, vanha sokeritehdas, joka toimii nykyään nykytaiteen museona.

Kenno poikineen!

Reikä seinässä

La Sucrière

Siinäpä kai tärkeimmät. Torstaina oli Erasmus-bileet, mutta vanha ei jaksanut mennä etkoja pidemmälle. Perjantaina oli kampusbaarissa Summer Schoolin päättäjäiset, joissa meno oli huikea! Kirjoittelen lisää ensi viikolla! À plus!